Metropoli Suomi on väärä visio

 

Helsingin seudulle ennustetaan - oikeastaan tavoitellaan - 700 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä. Tänne on siis tulossa yksi nykyinen Helsinki lisää seuraavan 35 vuoden aikana.

Helsingin seudun näin raju kasvu ja se että kasvun seurauksena joka kolmas suomalainen asuisi täällä, ovat suuria linjauksia. Kenen linjauksia ja kenen tavoitteita nämä ovat? Niistä tulisi käydä vaaleissa debattia ja niiden seurauksista tulisi kantaa poliittinen vastuu.

Näin on varsinkin siksi, että olemme usean tulevaisuuden kannalta kriittisen teknologian ratkaisevassa kehitysvaiheessa. Teknologia muuttaa keskeisiä näkymiämme.

Pääkaupunkiseudun metropoliksi kasvamista koskevien tavoitteiden keskeisiä perusteluja ovat tiiviin yhdyskuntarakenteen sekä työperäisen maahanmuuton hyödyllisyys tai jopa välttämättömyys. Nämä teesit ovat samalla olleet korkean arvonlisän kansallisen strategiamme ytimessä. Kumpikin ajatus on nauttinut puoluerajat ylittävää tukea.

Silti kumpikin ajatus on menneisiin sotiin valmistautumista. Niissä varaudutaan tulevaisuuteen pelkkänä menneisyyden jatkumona.  On aika katsoa eteenpäin.
 

Liikenteen teknologian mullistus

Liikkumisen teknologia näyttää kokevan mullistuksen, joka vie raideliikenteen edun kumipyöräliikenteeseen nähden. Uusiutuvaa energiaa hyödyntävään kumipyöräliikenteeseen vie monta erillistä polkua. Tärkeimpiä ovat toisen sukupolven biodieselin kehitys, sekä autojen akkutekniikan kehittyminen. Suomalainen puuöljypohjainen biodiesel on sellaisenaan sopivaa tankattavaksi, se ei vaadi uutta jakeluinfraa. Sähköautoilun yleistyminen toki edellyttää panostuksia sähkön pikalatausverkkoon.

Tämän ohella automaattiohjauksen eli robottiautojen kehitys johtaa perhekohtaisten autojen vähenemiseen ja yhteiskäytössä olevien autojen lisääntymiseen. On hyvin mahdollista, että henkilöautojen kokonaismäärä kääntyy laskuun.

Nämä kehityslinjat merkitsevät sitä että raideliikenteeseen liittyvät valtavat investoinnit pääkaupunkiseudulla näyttävät epäviisailta. Ilmastolliset, kaavoitukselliset tai muutkaan syyt eivät pian enää viittaakaan raideliikenteeseen.

Jos tarve tukeutua raiteisiin vähenee, samalla vähenee raiteisiin nojautuvan asuntorakentamisen tarve.

Tiivis – tai nomenklatuuran ilmaisun mukaan ”eheä” - yhdyskuntarakenne alkaa tällöin vaikuttaa järjettömältä; pelkältä tietoiselta ruuhkauttamiselta. Raiteista ja muusta infrasta – länsimetron jatkos, pisararata, keskustatunneli, raidejokeri, jne. - uhkaa jäädä meille lähinnä iso lasku. Sitä kyllä epäilen kehäradastakin, mutta se on jo rakennettu.

Samaan aikaan kaupan suuryksiköiden ja kauppakeskustojen hankaluudet ovat kaikkien nähtävissä - verkkokaupan logistinen voima jyrää armotta eteenpäin. Se kuljettaa tavarat todellisista hubeista minne hyvänsä. Ilman ihmistyötä tai itsepalveluna kuljetuksen rajakustannukset romahtavat.

Oikeaa metropolia Suomen kokoiseen maahan ei synny, vaan tänne rakentuvat keskukset jäävät suuren ja pienen väliselle kuolemanvyöhykkeelle – jokaisen yritysstrategiaa tuntevan heti oivaltamalla tavalla.

Mikä on johtopäätöksemme tästä?

 

Palvelujen automatisoinnin vaikutus.

Toinen tulevaisuusnäkymä, joka on muuttumassa aivan ratkaisevasti, on työvoiman tarve.

Robotiikan murtautuminen teollisuudesta palveluihin on erittäin vahva trendi. Sen takana ovat voimakkaat taloudelliset insentiivit, sekä eksponentiaalinen tietokoneiden kapasiteetin kehittyminen.

Työperäinen maahanmuutto on keskeisesti pääkaupunkiseutua kasvattava prosessi. Mutta jos palveluihin rakentuva täystyöllisyys on tulossa tiensä päähän, pääkaupunkiseudulle tai koko maahan ei tarvita työvoimaa satojatuhansia uusia ihmisiä. Ei luovan tuhon eikä työvoiman kohtaanto-ongelman vuoksi. Maahanmuuttoa kannustamalla ja pääkaupunkiseutua sen varassa paisuttamalla saadaan aikaan vain ilman työtä jatkossa jäävän väestön pooli.

Erityisesti on pantava merkille, että korkea arvonlisä ei auta, sillä korkeampi tuottavuus ei auta. 2000 – luvun aikainen kehitys on tästä selvä oire; kun Helsingin seudun väestö on kasvanut voimakkaasti, samoin kuin seudun osuus koko maan investoinneista, ei seudun osuus koko maan työllisistä ei ole kasvanut – ei lainkaan. Myöskään seudun työllisyys sinänsä ei ole kasvanut.

Tulevaisuudessa työllisyyden paraneminen on entistä epätodennäköisempää, sillä ihminen ei pysty kilpailemaan koneen kanssa tuottavuudessa niissä töissä joihin kone ylipäänsä kykenee. Ja tuo alue laajenee koko ajan.

Oppivat algoritmit ja kehittynyt hahmontunnistus ovat johtaneet jo siihen, että kone voi kokata ”katselemalla” videolta riittävän määrän esimerkkejä. Mikä tahansa prosessiksi purettava toiminto on automatisoitavissa, ei enää ohjelmoimalla ao. prosessia, vaan koneen suorittaman yrityksen, erehdyksen ja toiston kautta. Tämä on jo lähellä ihmisen oppimiskykyä.

 

Kasvustrategia uusiksi

Vaikka jättäisimme teknologiamurroksen kokonaan huomiotta, onko kasvusuuntaus sittenkään oikea? Onko kasvu tavallisen kaupunkilaisen edun mukainen? Onko se sitä asukkaiden palvelutason näkökulmasta? Millaisia riskejä omistusasujille tulojen ja lainojen kasvavasta epäsuhdasta syntyy? Voivatko vuokra-asujat olettaa vuokrien kääntyvän laskuun? Entä kuntatalouden näkökulma - kuinka suuri osa koko kuntatalouden 2-3 miljardin euron nettoinvestoinneista tulevina vuosina liittyy tähän kasvuun? Jos kuntataloudesta on säästettävä miljardi, onnistuisiko se helpoimmin palveluista vai kasvuinvestoinneista säästämällä?

Kasvusta puhuttaessa vedotaan usein asuntopulaan. Mutta kun alueen valtapuolueet kokoomus ja SDP vaativat tänne lisää asuntoja, ne itse asiassa vaativat lisää asukkaita. Nykyisten asukkaiden asuminen ei siitä parane. Asunnottomuus on todellinen ongelma ja ratkaistavissa oleva ongelma. Asuntopula on poliittinen keppihevonen, jolla perustellaan metropolisuuntausta.

Entä segregaation riski – lisääntyykö se vai väheneekö se kaupunkikokoa ja samalla eri kulttuurien enklaaveja kasvattamalla? Parhaiten kotouttaminen lienee Suomessa onnistunut alle kymmenentuhannen asukkaan Närpiössä.

Metropolikaupungin ja metropolihallinnon kummankin keskeisenä perusteluna on ollut alueen tulevan kasvun hallitseminen. Heti kun ymmärretään että kasvua ei kannata ehdoin tahdoin tavoitella, myös puuhailu näiden valtarakennelmien ympärillä voidaan heti lopettaa. Kunnat voivat jatkaa itsenäisinä, yhteiset hankkeet voidaan toteuttaa sitovin sopimuksin ja Uudenmaan liiton myötä.

Pääkaupunkiseudun tulevaisuutta ei voi jättää kaupunkiaktiivien bulevardivisioiden, rakennusteollisuuden lobbauksen, tai muiden suppeiden sektorinäkökulmien varaan. Helsingin seudun tiivis yhdyskuntarakenne ja työperäinen maahanmuutto eivät ole kaupunkipoliittisia aiheita. Ne ovat keskeisiä koko maan taloudelliseen perustaan ja tulevaisuusnäkymiin liittyviä aiheita.

Tulevaisuuteen on suunnattava tulevaisuuden ehdoilla, ei mennyttä toisintaen. Tämä vaatii strategista silmää, sekä rohkeutta kääntää Helsingin seudun koko orientoituminen päinvastoin - määrällisestä kasvusta laadulliseen kehitykseen. Samalla tasapainoisemmalla alueellisella näkemyksellä luodaan edellytyksiä biotalouden nousulle maan seuraavaksi taloudelliseksi tukijalaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Metropoleja ei kannata tulevaisuudessa lämmittää muulla kuin Ydinvoimaloiden lauhdevedellä ja se ei kelpaa... Puuenergiaa ei kannata rahdata suomen syrjäisimpään kolkkaan sen pienen energiatiheyden vuoksi... nämä pienemmät metropolithan lämmitetään joutavilla tienvarsipusikoilla jo tänäkin päivänä.

Eli hajaantukaa pieniin taajamiin suomalaiset!

Toimituksen poiminnat