Strategiaa eikä hallitusohjelmia

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vaatii päivän lehdessä puolueilta strategiaa ja selkeää aatetta. Tuleva hallitusohjelma olisi rakennettava tämän pohjalta. Olen tästä iloinen, sillä olen koko politiikassa mukanaolon aikani – neljä vuotta – perännyt samaa.

Keskustalla tuo HS:n peräämä strategia on – ja entistä selvemmin pitäisi olla - desentralismi. Se on strategia hyvään yhteiskuntaan pääsemiseksi. Se haastaa koko painollaan sen suunnan, mihin Juhana Vartiainen, Osmo Soininvaara, sekä Eteläranta meitä ovat johtamassa.

Desentralismi (hajauttaminen, paikallisuuden korostaminen) haastaa Metropolivaltion rakentajat.


Mitä kasvukeskuksissa on oikeastaan tapahtumassa?

Ensin muutama tilastotieto:   

- Työllisyys ei ole Uudellamaalla kasvanut lainkaan 2000 – luvulla, vastoin yleistä harhaluuloa.

- Työpaikkojen absoluuttinen lukumäärä toki on kasvanut -  eniten -  mutta se on trivialiteetti. Näin voi olettaakin, jo pelkän väestöpohjan perusteella.

- Jos katsotaan investointien osuutta koko kansantalouden investoinneista, Helsingin seutukunnan osuus niistä on 2000 -luvulla kasvanut 32 %:n tasolta 36 %:n tasolle vuodessa. Samaan aikaan alueen BKT:n osuus koko maan BKT:sta on kasvanut noin 35 %:n  tasolta noin 36 %:n tasolle, vaatimattomasti, sekä selvästi investoinneista jälkeen jääden. Vaikka BKT:n kasvua on tapahtunut, investoiminen ei siis ole johtanut työllisyyden kasvuun alueella lainkaan.

- Jos katsotaan kaikkia Suomen kuntia vuodesta 1987 alkaen, työllisyys on heikentynyt kaikkialla. Heikentyminen on kuitenkin ollut sitä suurempaa, mitä a) suurempi väkiluku ja b) korkeampi taajama-aste kunnassa on ollut.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Työn perässä muuttaminen on se kuva joka meille maalataan keskittymisen väistämättömänä moottorina. Mutta onko siitä kysymys, em. tosiasioiden valossa? Saadaanko kansantalouden työpaikkojen määrä optimoitua panostamalla kaikki ns. korkean arvonlisän talouden eli viennin varaan? Onko viennin kilpailukyvyn merkitys sittenkään kaikki kaikessa? Ruotsin viennin osuus maan BKT:sta on vuodesta 2008 pudonnut 10 prosenttiyksikköä – mutta maalla pyyhkii ihan hyvin.

Vai onko niin että metropolielinkeinojen ja innovaatiotalouden tavattoman korostamisen seurauksena on syntymässä kahtiajako osaavimman eliitin ja tavallisen keskiluokan välille? Me emme kaikki voi vain innovoida. Me tarvitsemme myös käsillä tekemistä ja valmistavaa tuotantoa.

 

Uuden strategian sosiaalinen perusta

Vaikka et muistaisi mitään muuta tästä kirjoituksesta, muista tämä. Keskittyminen jakaa kansan kahtia, mutta kahtiajako ei ole alueellinen (maaseutu – kaupunki), vaan koskee yhtä lailla (tai vielä enemmän) suurten kaupunkiseutujen keskiluokkaa. Me suurten kaupunkien tavalliset ihmiset emme hyödy meneillään olevasta kaiken toiminnan mittakaavaa muuntavasta keskittämisestä yhtään mitään. Me kärsimme siitä. Me maksamme investoinnit, joita suunnataan raideinfraan, tunnelointeihin, sekä muuhun valtavan kalliiseen - mutta menneisyyteen perustuvaan - käsitykseen ekologisesta kaupunkiasumisesta.

Nykyisellä politiikalla metropoli siis kasvaa mutta se ei johda hyvään työllisyyteen. Tätä tulkintaa tukee myös toimeentulotukimenojen kehitys. Toimeentulotukea saa jo 11 % Helsingin kotitalouksista. Toimeentulotukimenot ovat 2000 – luvulla kasvaneet selvästi eniten Uudellamaalla. Menojen kasvuvahti on ollut kaksi- ja puolikertainen seuraavaan eli Päijät-Hämeeseen nähden.

Metropolialueen kasvu työmarkkinoidensa johdosta osoittautuu harhakuvaksi. Kotitaloudet eivät siis näytä muuttavan pk-seudulle työn ja toimeentulon, tai ainakaan riittävän toimeentulon perässä.

Kuvaa voidaan edelleen tarkentaa; kyseessä eivät ole suomalaiset kotitaloudet vaan maahanmuuttajat. Tässä mielessä muun muassa YLE:n koko syksyn uutisoima hysteria asuntohintojen romahduksesta muualta Suomesta tapahtuvan poismuuton seurauksena on sekä virheellistä, että vastuutonta. YLE:n lähteenä tuntuvat olevan koko ajan samat tahot.  Kaupunkitutkijat – jotka pyörittävät tutkimuksillaan omia konsulttiyrityksiään.

Koska varsinkin pääkaupunkiseudun kasvua perustellaan myös asuntopulalla, lienee mainittava vielä eräs itsestäänselvyys - nettomuuton lähtöalueilla on ihmisiä niin paljon, ettei asuntopulaa tulla koskaan ratkaisemaan lisärakentamisella. Nettomuutto pk-seudulle tulee ulkomailta ja alueen kasvu vain nostaa asumisen hintaa täällä. Asuntopula on rakenteellinen ilmiö, jota me vahvistamme laajoilla lisärakentamisen ohjelmilla, kuten MAL- sopimuksella. Sen mukaanhan alueelle, jolla nyt asuu neljännes suomalaisista, tulee rakentaa puolet seuraavan 20 vuoden asuntorakentamisen tarpeesta – kunnes Stubbin hallitus lisäsi tavoitetta vielä 25 % verran.

Miksi erityisesti SDP vaatii ”kohtuuhintaista” asumista, sen sijasta että vaatisi työnantajia maksamaan ”kohtuullista” palkkaa. Mikä oikeastaan on se mekanismi, jonka takia asumishinnoiltaan kalliissa kasvukeskuksissa voivat palkat joillakin aloilla jäädä elinkustannuksiin nähden riittämättömälle tasolle?
 

Uuden strategian ekologinen perusta

Kun kyse on Suomi Oy:n strategiasta – eikä vaalikauden mittaisesta politiikkaohjelmasta - kannattaa myös katsoa hieman pidemmälle.  Miten pärjäämme parin- kolmen hallituskauden jälkeen? Entä miten lapsemme pärjäävät parinkymmenen vuoden kuluttua? Tämä ajatus on jokaisen vastuullisen poliitikon välttämättä muistettava.

Katsotaanpa: Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi toukokuussa alueellisen vertailun, joka on jäänyt hävyttömän vähälle huomiolle. Vertailussa  GPI (aidon kehityksen indeksi) ja ISEW (kestävän kehityksen indeksi) –indeksit osoittivat, että Uusimaa on 19 maakunnan joukossa sijalla 11 tuotannon kasvustaan huolimatta. Sosiaaliset ja ekologiset haitat – kuten työn tarjonnan aiheuttama polarisaatio ja (muun muassa) rakentamisesta koituva kuormitus pudottavat sijoitusta.

Tämä ajattelutapa haastaa metropolielinkeinoihin ja korkeaan arvonlisään liian yksipuolisesti perustuvan nykyparadigman vähänkin pidemmällä tarkasteluvälillä. Kyse siitä, otammeko sosiaaliset ja ekologiset tekijät oikeasti huomioon. Voi sanoa että hiljattain julkaistu Keskustan talousmaantieteellinen raportti on oikeastaan vain kansantajuisempi esitys samoista muuttujista, joita em. indekseillä on mitattu.


Uuden strategian taloudellinen perusta

Edellä käsitellyissä kysymyksissä on kyse mitattavista tosiasioista. Yritysstrategisesta ajattelutavasta voidaan kuitenkin löytää myös periaatteellisen tason vakava vastaväite nykysuuntaukselle – uskomukselle että pääkaupunkiseudun kasvu ja väestön keskittyminen suuriin keskuksiin on hyväksi Suomen kansantaloudelle ja kansalliselle selviytymisstrategiallemme.

Yritysstrategian yleinen havainto on keskikokoisuuteen liittyvät vaikeudet. Suurella koolla saadaan aikaan mittakaavaetuja, pienellä koolla ketteryyttä ja asiakasläheisyyttä. Voi sanoa, että kun vallitseva ajattelu korostaa metropolin rakentamista - siis Helsingin muokkaamista kooltaan kilpailukykyiseksi luovan talouden keskukseksi - tämä kansallinen strategia on hävitty jo lähdössä.

Helsingistä ei ikinä tule Berliinin ja Pietarin tai edes Tukholman kokoista suurkaupunkia.

Suomi Oy:n kannattaisi harkita Sinisen meren strategiaa. Siinä strategiassa on olennaista toisin tekeminen. Kun kilpailijat keskittyvät tekemään samaa asiaa mutta toisiaan paremmin, he vain pyörivät satamissa. Vaihtoehtona on lähteä aavalle merelle ja luoda kokonaan oma lähestymistapa.

Koska avoimessa taloudessa kilpailu on globaalia, emme voi kaikilta osin pärjätä valmistavan työn hinnalla. Se johtaa helposti tällaisen tuotannon korvautumiseen tuonnilla. Suomessa ovat jatkossakin kuitenkin suomalaiset luonnonvarat. Niiden jalostamiseen perustuva tuotanto ei ole yhtä herkkä siirtymään pois – alkutuotannon osalta se ei ole edes mahdollista.

Siksi on suunnattava taloutta kohti omien luonnonvarojen jalostamista. Silloin Suomessa säilyy aina osa arvoketjusta.  Jos haluamme – jos todella sitä haluamme - voimme tehdä kaikki liikennepolttoaineemme männystä. Noin esimerkiksi.

Tämän takia biotalous on paljon enemmän kuin mielenkiintoinen toimiala. Se on Suomelle ratkaisevan tärkeä uusi suunta kohti nykyistä korkeampaa omavaraisuusastetta, parempaa vaihtotasetta, sekä ekologista ja sosiaalista kestävyyttä.


Uuden strategian ytimessä desentralismi

Tämän takia desentralismi – paikallisuuden korostaminen ja koko maan asuttuna pitäminen – on paras strategia hyvään yhteiskuntaan pääsemiseksi. En tässä yhteydessä edes avaa paikallisuuden ja ihmisyyden välisiä yhteyksiä, saati ihmisyyden ja talouden intressien välistä punnintaa. Molemmat liittyvät täysin elimellisesti tässä hahmoteltuun strategiaan, mutta niiden merkitys ei edes keskustalaisessa aatemaailmassa ole mielestäni ollut tarpeeksi korkealla 2000 –luvulla.

Mitä muut puolueet esittävät omana strategianaan? Ainakin vihreitä ja sosialidemokraatteja tämän pohdinnan luulisi koskettavan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

No ei ole tuostakaan apua nykyiseen talouslamaan. Kannattaisi miettiä miksi tuotteita ei kannata valmistaa Suomessa niin pääsee jo lähelle ogelmanratkaisua ja siihen ei auta valmistuksen siirto Suomesta Suomeen.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Tuotteita ei kannata valmistaa Suomessa jos ei oteta lukuun niitä aloja joille meillä on koko ajan tehty investointeja: pk, Meyer, saksalainen lääketeollisuusym ym: erikoistuminen.

Jos taas halvalla halutaan tehdä, kannattaa valuutta devalvoida senverran alas ettei Kiinassa enää kannata. Zimbabwessakaan ei kannata vaikka valuutta vähän devalvoituu.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen

Suomen talouden suurin ongelma tällä hetkellä on se, että Suomen talous ei ole kasvanut enää kuuteen vuoteen. Miten tästä kurimuksesta päästäisiin?

Suomessa on vain vähennetty tuotantoa viime vuosina. Yritykset ovat karanneet muualle. Tämä kansakunta elää jatkuvasti yli varojensa. Suomeen ei ole tullut mitään uutta tuotantoa viime vuosien aikana. Kun ei ole tuotantoa eli vientiä niin ei ole kansantaloudessa tarpeeksi myöskään tuloja verotettavaksi ja käytettäväksi julkisen sekrtorin menoihin.

Suomessa ei nykyään kannata tehdä mitään teollista tuotetta. Vienti ei vedä eikä Suomen tekemille tuotteille ole tarpeeksi kysyntää maailmalla. Tähän ongelmaan ei kennelläkään näytä olevan hyvää ratkaisua.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Hallitus keskittää säälimättä. Nuorison suurimmat työttömyysalueet nuorisotakuun ulkopuolelle. Tälläinen yhteiskunnan eri alueiden eriarvoistaminen ei ole perustuslain mukaista, eikä perustuslain mukaisen työllisyyden hoitamista. Hallituksen alueellinen eriarvoistaminen on kohonnut huippuunsa. Todella, todella valitettava ilmiö !

http://yle.fi/uutiset/pohjois-suomi_vaarassa_jaada...

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Todella, todella valitettava ilmiö !"

Rahat on loppu ja keksitään selityksiä kun pitäisi miettiä millä saadaan rahaa ja se taas ei onnistu yhteisvaluutassa EKP:n määräilyssä. Miksi poliitikot menivät luovuttamaan Suomen itsemääräämisoikeuden ulkopuolisille ja velkaantumaan yksityipankeille?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kirjoitus on sinänsä erittäin hyvä, oivaltava ja realistisella pohjalla muuten, paitsi toteutettavuuden osalta nykyisessä toimintaympäristössä.

Ensinnäkin toteutus vaatii osittain suojatut sisämarkkinat sekä oman raha- ja talouspolitiikan. Muuten kansantaloudellinen hyöty jää hyvin hataralle pohjalle.

Vaikka käytössä olisi oma valuuttakin, jää sentralisaatioon pakottava taustatekijä voimaan, eli jatkuvaa talouskasvua edellyttävä ja keskitettyyn rahastamiseen perustuva talousjärjestelmämme, eli sekin pitäisi hajauttaa ja oikeastaan lakkauttaa.

Koko talouskasvuteoria on jo tieteellisellä pohjalla kyseenalaistettu ja empiria tukee näitä havaintoja hyvin vahvasti. Tästä olen kirjoittanut ja lainannut muiden ajatuksia viimeisissä blogeissani.

IPU on ollut aikaansa selvästi edellä ja meillä on peräänkuuluttamasi strategia jokseenkin viimeistelyä vaille valmis ja toimii koko ohjelman pohjana.

Keskustan osalta on valittaen todettava, että tavoitteet ovat vielä jäsentymättömiä ja toteuttamiseen tarvittaviin välineisiin ei ole otettu mitään kantaa. Ei myöskään pj. Sipilän toimesta, eli työ näyttää aloittamista vaille valmiilta.

On todella harmi, että edustat puolueessasi ainakin toistaiseksi selvän vähemmistön kantaa. Jos puoluekentän verkot ovat kaikissa järvissä, käy kuten aina ennenkin ja äänestäjien oikeusturva pettää jälleen kerran, murentaen entisestäänkin luvattoman surkeaa luottamusta poliitikkoihin.

Nyt ollaan niin syvissä vaikeuksissa, etten pidä väliä sillä, kuka tai ketkä aloittavat korjaavat toimet, kunhan ne aloitetaan pikaisesti. Elinympäristömme ja kansalaisemme tarvitsevat kipeästi uusia välineitä toteuttaa perustarpeita ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Toimituksen poiminnat