Suunnanmuutos alkaa eurovaaleista

Vantaan valtuustoseminaarissa 15.5. kuulimme professori Matti Pohjolan katsauksen Suomen talouden tilaan. Hän toisti näkemyksen, jonka mukaan Suomi on pudonnut kehityksen kelkasta ja että tilanteemme on vaikeampi kuin 1990 –luvun lamassa.
 
Pohjola katsoi että Suomen talouskasvu on pysähtynyt, koska työn tuottavuus ei kasva. - Janista ja Lissusta ei saa irti enempää. Lisäksi teollisuus on palannut alenevalle trendille, jolla se oli ennen Nokiasuomea. Teollisuuden osuus taloudesta tulee supistumaan ja toisin kuin Ruotsi, emme ole kyenneet kasvattamaan palvelutaloutta.
 
Rakentuuko Suomen tulevaisuus siis tietointensiivisten palveluiden varaan, eli kaupunkielinkeinojen varaan?
 
Pohjolan mukaan rakentuu. Hänen reseptinsä Suomelle on oikeastaan tiivistys menneeseen Suomeen - Nokiasuomeen - katsovasta ajattelutavasta. Sen mukaan tuottavuus on arvonlisäystä joka tulee tiedosta, ideoista ja osaamisesta. Sen mukaan vain tällä - korkean arvonlisän ja korkean tuottavuuden alueella - Suomi voi pärjätä. Siksi on oleellista, että Suomi palautetaan johtavien tietoyhteiskuntien joukkoon.
 
Koska tietointensiivisiä palveluita ja luovia sisältöjä näyttää syntyvän parhaiten suurissa kasvukeskuksissa, edessämme on tällä tiellä Nokiasuomen jälkeen Metropolisuomi. Tämän ajattelun varaan pääkaupunkiseudun kasvutavoitteet mitoitetaan. Tämä on inhimillistä, sillä jo George Orwell kirjoitti, että ihmisillä on vahva taipumus pitää kulloistakin kehitystä peruuttamattomana.
 
Muutos on tulossa.
 
Pääkaupunkikeskeiseen Metropolisuomeen tulee jo aivan lähitulevaisuudessa iskemään tsunami, nimeltään luonnonresurssien kriisi. Omavaraisuus ja uusiutuvuus nousevat uuteen arvoon. Sanonta, että metsät, pellot ja järvet ovat Suomen uusiutuvat luonnonvarat, ei koskaan ole pitänyt paikkaansa paremmin kuin nyt ja lähitulevaisuudessa.
 
Havaitsemme myös vuosi vuodelta selvemmin, etteivät korkean arvonlisän strategia taikka muut Himasen höpinät kestä sosiaalisesti. Tietotekninen innovaatiotoiminta ja siihen osallistuminen ei sovi kaikille ihmisyksilöille. Ei ole realistista ja sosiaalisesti kestävää lähteä oletuksesta että kaikista lapsista tulee käveleviä supertietokoneita - tämä oli Pohjolan käyttämä ilmaisu seminaarissa. Nuorten miesten syrjäytymistä ei pidä ihmetellä erillisenä asiana.
 
Biotalous vastaa kumpaankin haasteeseen. Sen ekologiset edut ovat niin selvät, etten niitä tässä perustele, sen sijaan korostan biotalouden sosiaalisia etuja. Omien luonnonvarojen jalostamiseen perustuvan talouden hyvä puoli näet on, että matalammankin arvonlisän osuus prosessista pysyy Suomessa. Raaka-aineet ovat täällä. Osallistumisen mahdollisuuksia on laajemmin. Alkutuotannolle ja valmistavalle tuotannolle Suomessa jää tilaa.
 
Tarvitsemme biotalouteen edetäksemme teknologisen siirtymän, mutta se ei ole sen vaikeampi asia kuin oli vastaava siirtymä 1990 –luvulla. Silloin tarvittiin teknologisia innovaatioita ja niitä tarvitaan nytkin. Silloin suunnattiin yhden yhtiön perässä klusteriksi ICT teknologiaan - nyt suunnataan usean yhtiön perässä biotalouteen.
 
Suunnanmuutos Metropolisuomesta omilla jaloillaan seisovaan Suomeen edellyttää Keskustan vaalivoittoa useissa seuraavissa vaaleissa, alkaen eurovaaleista. Eurovaaleissa on kysymys myös siitä, osaavatko mepit katsoa Suomen tulevaisuusvalintojen perään europarlamentissa.  Pitkällä sihdillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Olen muuten täysin samaa mieltä, mutta palveluintensiivisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen en usko. Se on nimittäin aivan liian helppo kopioida ja kiinnostunut nörtti pystyy hoitamaan homman työttömyyskorvauksella muutaman kuukauden intensiivisen opiskelun jälkeen.

Palvelualat eivät pärjää korkean verotuksen maissa. On aivan liian yksinkertaista vaihtaa palvelus toiseen ilman palkan sivukulujen ja arvonlisäveron aiheuttamaa kuormitusta.

Ei ole siis sattumaa, että Välimeren maat kyykkäsivät ensimmäisenä, koska niiden elinkeinorakenteesta suuri osa on palveluja, eikä niistä saatava tulotaso riitä velkavetoisen kiinteistöbuumin rahoittamiseen. Kun se vielä "korjataan" laskemalla palkat entistä alemmiksi ja nostamalla verot korkeammiksi, ei talous ihan räjähtämällä lähde kasvuun tai edes velkojen maksukyky kehity suotuisalla tavalla.

En myöskään ymmärrä, mistä tulevat biotuotannon kehitysrahat, saati sitten se ostovoima, jolla niitä tuotteita hankitaan, ellei omaa taloutta voida suojata millään. Rahat, joita meillä siis pitäisi olla, on käytetty syömävelaksi ja jätetty infra rappiolle, sekä maksettu miljarditolkulla muiden jäsenmaiden maksuhelpotuksia ja tukipaketteja.

Ei tämä nyt vielä kovin realistiselta vaikuta lähtökohdiltaan ja siksi kannatan Keskustan sijaan ilmeisen äärikeskustalaista IPUa, jossa on ymmärretty, että päämääriä ei voi saavuttaa ilman välineitä.

Toimituksen poiminnat