Minulla on eri Palantir kuin Osmolla
Soininvaara katsoi blogissaan hiljattain kristallipalloon. Minä katsoin omaani
ja kuva oli erilainen.
Kasvun rajat ovat suhteellinen asia, eivätkä ne tule vastaan
ihan pian markkinataloudessa, jossa resurssin väheneminen johtaa sen hinnan
nousuun ja se taas tehokkaampaan varantojen hyödyntämiseen. Mutta, yhä tehokkaampi on vaarallista. Tehokkuus
on toiselta nimeltään puuttumisintensiteettiä.
Jevonsin paradoksin takia tehokkuus ei ole vain hyvä asia, ei edes ekotehokkuus.
Tämän mieltäminen ei ole helppoa. Suhteellinen säästö johtaa vain resurssien
kulutuksen absoluuttiseen lisääntymiseen. Olemme jo kajoamassa planeetan suuriin maa- ja
meriekosysteemeihin intensiteetillä, jonka tulosta emme hallitse. Lähde- ja
nieluresurssit ovat ylikuormitettuja, ennen muuta ilmasto.
Erityisesti
vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita,
mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa
jolla tavoitteisiin päästään. Tarkoitan nimenomaan rakenteellista ohjelmaa. Tarvitaan rakenteellinen uudistus, kohti yhteiskuntaa
joka systeemisesti tukee alhaisempaa kulutusta ja korkeampaa
elämänlaatua. Sen saavuttamiseksi on suunnattava kohti alueellisesti
hajautettua mallia, jossa talous on vakaa ja aikakäsitys syklinen. Paikallisen talouden on korostuttava. Paisuvien
globaalien tavaravirtojen tieltä on käännyttävä takaisin. Asialla on lopulta oltava
merkitystä kansantalouksien työnjaolle ja nykymuotoiselle, niinsanotulle vapaakaupalle.
Kaupungistuminen kiihtyy, mutta vain jos sitä kiihdytetään. Nyt kansalaiset
on saatu uskomaan että kaupungistuminen on jonkinlainen luonnonvoima. Kuitenkin urbanisaatio toteutuu maailman
tasolla lähinnä teollistuvissa kehitysmaissa. Mitään syytä kehityksen
jatkumiseen lännessä ei ole, eikä siitä varsinkaan ole saatavissa mitään etua
sen paremmin planeetalle kuin sen ihmisille – edut tulevat vain eliitille.
Kaupungistuminen
eli jättimäinen investointirumba pyörii pääkaupunkiseudulla jo täysin omalakista vauhtiaan. Ihmettelin Vantaan kaupunginhallituksen
edunvalvontatoimikunnassa viikko sitten silmät selälläni Helsingin seudun
suunnittelusta vastaavien virkamiesten visioita. Liikenneinfrahankkeet eivät kuulkaas
pysähdy kehärataan ja länsimetroon. Hankkeita on jonossa 2050 saakka, jolloin ”tavoiteluku”
(tätä ilmaisua käytettiin) pääkaupunkiseudun asukasmääräksi on 2 miljoonaa.
Investointimenot
ovat hiuksia nostattavia. Miljardi sinne, toinen tänne. Ministeri Virkkunen esitti joulun alla kuutoskaupunkien
luottamusmiesjohdolle – minäkin oli
eksynyt joukkoon – käsityksen, jonka
mukaan kuntatalouden nettoinvestointitaso olisi 3,5 miljardia euroa vuodessa, pitkälle
tulevaisuuteen. Jos kuntataloudesta on säästettävä miljardi, helpoimmin se
tapahtuu investoinneista leikkaamalla.
Tämän rallin
suuri häviäjä on pääkaupunkiseudun mutta
myös koko maan keskiluokka.
Palveluista leikataan, jotta investointeihin olisi varaa. Vantaa leikkaa
kehäradan takia ja Espoo länsimetron jatkeen takia. Espoolla riittää rahaa 550
miljoonaa metronpätkään, samaan aikaan kun kaupunki tunnetaan myös
homekouluistaan. Vantaalla olemme pyörittäneet ns. talous-ja velkaohjelmaa jo vuosia, sijoitettuamme ensin
lähes 300 miljoonaa väyliin. Tämä kaikki on vasta alkua.
Sallikaa minun
kertoa teille surullinen totuus. Keisarilla ei ole vaatteita ja metropolin
rakentaminen on vuosituhannen vaihteen dotcom
hypeen verrattava kollektiivinen hullutus. Metropolihallinto ja Guggenheim ovat samaa
sairautta, metropolismia.
Asumisen kehitykseen liittyy valtava määrä hyvää tahtoa mutta myös omille
vaikutuksilleen täysin sokeaa politiikkaa. Veljet vasemmalla vaativat lisää ”kohtuuhintaista
asuntotuotantoa”. Heidän mieleensä ei juolahda, että kyseessä on jättimäinen tulonsiirto julkiselta vallalta
työnantajille. Jos näet matalapalkka-aloille halutaan työvoimaa
kasvukeskuksissa, palkkojen olisi ilman arava-asuntoja joustettava ylöspäin.
Kun hintamekanismi
poistetaan markkinataloudessa jonkin hyödykkeen kohdalta, siihen muodostuu jono. Asuntojono on rakenteellinen ilmiö. Se ei lyhene
lisärakentamisella. Se kasvaa lisärakentamisella. Tuotanto suuntaa kysyntää. Muissa yhteyksissä
kyllä ymmärretään, että trendin aiheuttamia ongelmia ei kannata lieventää
trendiä vahvistavilla toimilla.
Kaikki edellä
todettu pätee myös asumisen hintaan. Korrelaatioanalyysi 1970 – luvulta saakka osoittaa, että asuntorakentamisen
voimakaskaan lisäys ei alenna asumisen hintaa. Lisäksi, kun nettomuutto pääkaupunkiseudulle
tulee ulkomailta, onko asuntopula enää mielekäs käsite? Voiko pulaa eli
epäsuhtaa tulijoiden määrän ja asuntojen määrän välillä ratkaista?
Kaiken kaikkiaan
asuntopolitiikka on voimakkaasti kytköksissä pääkaupunkiseudun kuntien investointimenoihin.
Pankit ja rakennusliikkeet hyötyvät. Eliitti saa lisää. Tavalliset ihmiset
menettävät.
Robotiikka ja laajemmin digitalisaatio mullistaa
yhteiskuntaa erittäin nopeasti. Osmo noteeraa kyllä, että autojen lukumäärä
lähtee robotiikan myötä laskuun. Mutta asia on laajempi kuin vain parkkipaikkojen mitoituskysymys.
Jukka Heinosen väitöskirjan
jälkeen on ollut selvää (mutta vihreiden taholla vain vaikeuksin hyväksyttyä) että
ainoastaan yksityisautoilun osalta tiivis kaupunkirakenne alittaa väljemmän esikaupunkialueen ja maaseudun
hiilipäästöt. Tämän kehityksen, sekä myös biopolttoaineiden kehittymisen myötä putoaa
pohja pois suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun ja aluesuunnittelun yksioikoisimmalta totuudelta. Yhdyskuntarakenteen
tiivistäminen ei olekaan enää ilmastosyistä tarpeen!
Pyrkimys tehdä
ilmastopolitiikkaa tiiviin yhdyskuntarakenteen kautta onkin ollut suomalaisen
yhdyskuntasuunnittelun kenties
järjettömin virhe. Hullumpi kuin
purkamisvimma 1960- ja 1970 luvuilla, tuona vandalismin aikana, jota nyt häpeävät
kaikki. Jos autokannan hiilipäästöjä
halutaan alentaa, eikö olisi paljon järkevämpää tehdä jotain autokannalle sen päästöjen leikkaamiseksi – robottiautot, sähköautot,
biodiesel – kuin rakennuskannalle? Eikö Suomen olisi fiksumpaa hankkiutua liikenteen
teknologiassa eturiviin, kansakunnan uudelleensijoittumisen ja sen vaatiman massiivisen rakentamisohjelman sijaan?
Markkinaehtoisen työn osalta robotiikalla ja digitalisaatiolla on myös laajat
seurauksensa. Keskustan
talousmaantieteellisessä työryhmässä olemme talven mittaan ihmetelleet
havaintoa, jonka mukaan kun kaikki Suomen kunnat tutkitaan viimeisen
neljännesvuosisadan ajalta, työllisyys heikkenee eniten suurimmissa kunnissa. Mutta samaa todistavat Brynjolfssonin ja
McAfeen tutkimukset MIT:ssa. Investoinnit kasvavat, mutta työllisyys ei.
Edelleen, Tukholman ja Helsingin aluetaloustilastot osoittavat, että noin vuodesta
2000 alkaen investoinnit ja tuotettu lisäarvo alueilla ovat kasvaneet
merkittävästi – mutta työllisyys ei ole.
Työpaikkojen
absoluuttisesta määrästä ei siis tässä puhuta, vaan työllisyydestä.
Asian merkitys on
aivan keskeinen, sillä markkinaehtoinen ihmisen tekemä työ vähenee
merkittävästi. Siitä tulee pulaa. Kauan ETLA:n raporttia ennen asian on hyvin
kansantajuisesti selostanut vaikkapa Andrew McAfee TED Talkissa.
Osaltaan tämäkin
kehitys liittyy kaupungistumiseen. Kaupunkielinkeinojen tuottavuus johtaa
siihen että talous (investoinnit ja tuotettu arvonlisä) kyllä kasvavat, mutta
työllisyys ei kasva. Taas – eliitti hyötyy, mutta keskiluokka kärsii. Kun alkutuotannon ja valmistavan tuotannon
työpaikat vähenevät, innovaatiotyöpaikkoja ei ole kaikille. Eivätkä kaikki
niihin kykene. Eivät, vaikka kuinka laajentaisimme
korkeakoulutuksen määritelmää.
Edessämme ei siksi
ole vain perustulokysymys ja sosiaaliturvan remontti. Meidän on mietittävä
perusteellisesti uusiksi sekin, mistä julkinen valta oikeastaan saa
verotulonsa. Korkean arvonlisän solmukohdaksi pyrkivän Suomen on aika katsoa
strategiaansa kriittisesti.
Tarvitsemme suunnan muutosta kohti omien uusiutuvien
luonnonvarojen jalostamista, kohti biotaloutta. Siinä arvoon nousee oikean
mittakaavan politiikka – hajautetun yhteiskunnan rakenne ja malli. Painotuksen kaupunkien, esikaupunkien ja
maaseudun välillä on oltava tasapainoinen ja järkevä. Yksipuolinen kaupunkien
tai yksipuolinen maaseudun korostus johtavat kumpikin keskiluokan ammattien ja
sitä myöten keskiluokan itsensä tuhoon. Vain keskiluokan voimavaroilla voimme säilyttää
hyvinvointivaltion, ennenpitkää ylipäänsä valtion.
Siinäpä on yksi ratahanke, jonka vielä voisi korvata jollain halvemmalla ratkaisulla:
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
http://jlf.fi/f20/108-pisararata/index126.html
http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/ls_2…
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://rautatiematkustajat.fi/
https://www.facebook.com/pages/Rautatiematkustajat…
https://www.facebook.com/groups/108232592543581/
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä kirjoitus, keskustalaiselta. Paljon asiaa. Mutta tästäkin puuttuvat ne pitkän aikajänteen strategia yhteiskunnan taloudellisen rakenteen muuttamiseksi. Tässä on nimeksi ajatusta, mutta vain laastaria todellisiin ongelmiin:
”Erityisesti vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita, mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa jolla tavoitteisiin päästään. Tarkoitan nimenomaan rakenteellista ohjelmaa. Tarvitaan rakenteellinen uudistus, kohti yhteiskuntaa joka systeemisesti tukee alhaisempaa kulutusta ja korkeampaa elämänlaatua. Sen saavuttamiseksi on suunnattava kohti alueellisesti hajautettua mallia, jossa talous on vakaa ja aikakäsitys syklinen. Paikallisen talouden on korostuttava. Paisuvien globaalien tavaravirtojen tieltä on käännyttävä takaisin. Asialla on lopulta oltava merkitystä kansantalouksien työnjaolle ja nykymuotoiselle, niinsanotulle vapaakaupalle.”
Paikallisuus, hajautettu talous on OK, mutta koko yhteiskunnallisen tulonjaon perusteet on muutettava. Pieneksi esimerkiksi on ehdottomasti siirryttävä kansalliseen keskuspankkirahoitukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksia tai pikemminkin keskustelun suunnan hahmottelua on seitsemän sivun verran Uusalkiolaisessa keskustelupaperissa, joka on ladattavissa http://www.johanneshirvaskoski.fi heti etusivulta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä. Mutta kun esitetään aivan oikein että:
”Asian merkitys on aivan keskeinen, sillä markkinaehtoinen ihmisen tekemä työ vähenee merkittävästi. ”
Niin miten yhteiskunnan talous järjestetään silloin, kun työelämä tarvitsee enää vaikkapa 30% työikäisestä väestöstä pitämään pyörät pyörimässä? Eiväthän valtion verotulot silloin voi enää perustua palkkaverotukseen?
Miten huolehditaan silloin yritystoiminnalle välttämättömiä ostovoimaisia kuluttajia? Miten perustulo kustannetaan silloin? Miten raha liikkuu, mistä se tule, minne se menee, miten silloin elintaso jakautuu ja millä keinoin?
Tällaisiin kysymyksiin täytyy olla valmiit vastaukset 20v kuluttua, joten niitä olisi kiire alkaa jo harjoitella ratkomaan.
”Korkman lienee eräs arvostetuimpia yhteiskunnallisia keskustelijoita tässä maassa. Minäkin luen jokaisen hänen kirjoituksensa tarkkaan. ”
Korkman ei edes yritä vastata tällaisiin kysymyksiin. Hän katsoo vain taaksepäin. Kuka katsoo eteenpäin?
Ilmoita asiaton viesti
”Erityisesti vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita, mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa jolla tavoitteisiin päästään.”
Ihan mielenkiinnosta, minkä verran olet tutustunut puolueemme ohjelmatyöhön? Väittäisin että sieltä kyllä näitä löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Periaateohjelma 2012. Hyviä asioita. Ei yhteiskunnallista ohjelmaa tai strategiaa. Sellaista kuin oikeiston yksilönvastuu ja insentiivit, vasemmiston yhteiskunnan ja solidaarisuuden korostaminen tai keskustan desentralismi sekä oikean mittaluokan ja yhteisöllisyyden korostaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Johannekselta hienoja ajatuksia.
”Jukka Heinosen väitöskirjan jälkeen on ollut selvää (mutta vihreiden taholla vain vaikeuksin hyväksyttyä) että ainoastaan yksityisautoilun osalta tiivis kaupunkirakenne alittaa väljemmän esikaupunkialueen ja maaseudun hiilipäästöt. Tämän kehityksen, sekä myös biopolttoaineiden kehittymisen myötä putoaa pohja pois suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun ja aluesuunnittelun yksioikoisimmalta totuudelta. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei olekaan enää ilmastosyistä tarpeen!”
Vihreiden silmien pitäisi avautua tutkimuksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan maaseudun hiilijalanjälki oli pienempi, kuin kaupunkiasutuksen. Erityisesti betonirakentaminen lisää jälkeä, samoin ulkomaanmatkailu.
Hajautetussa järjestelmässä on ihmisellä omaehtoiselle elämälle enemmän tilaa, mikä vähentää ulkomaan matkailupaineita. Tuhlausta on rakentaa Suomi kahteen kertaan, vai mität arvoisat vihreät ?
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Tämä on vain yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi 30v vihreiden äänestämiseni on loppu.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Johanneksen ajattelu on sen verran hyvää, että minä ainakin yritän aina sopivan tilaisuuden tullen kertoa tutuilleni hänestä. Vaikka hän onkin Vantaalta, niin minusta hän olisi ihan erinomainen pohjoisempienkin seutujen edustaja EU-parlamenttiin.
Ehdoton ykkönen Keskustan ehdokkaiden joukossa, vaikka siellä on monta muutakin hyvää (esimerkiksi se sinun naapurin tyttösi Elina Lappalainen). Ja nimenomaan sen takia, että hänellä on myös ajatuksellinen ja aatteellinen pohja hyvin pohdittuna ja perusteltuna. Eikä kuitenkaan sokeasti lukkoon lyötynä niin, ettei hän ota myös vastaan uusia ja vaihtoehtoisia ajattelutapoja.
Siksipä toivonkin, että Keskustasta menisi läpi monipuolinen joukko edustajia. Myös uusia tekijöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen kerran erinomaista pohdiskelua. Olettaisin, että tässä ja tuolla keskustelupaperissa olevista ajatuksista jotain on siirtymässä myös Keskustan EU-vaaliohjelmaan. Vaikka EU-parlamentti ja eduskunta tekevät päätöksiä erilaisista asioista, niin noiden periaatteiden pitäisi kyllä skaalautua kaikille päätöksenteon ja hallinnon tasoille.
Ilmoita asiaton viesti
KYLLÄ, olen samaa mieltä. Pelkästään jo inhimillinen järki sanoo, jotta jatkuva määrätön kasvu ei ole mahdollista. Ainakaan taloudessa eikä lopulta missään muussakaan inhimillisessä toiminnassa. On luotu illuusio siitä, että teknologia ja ihmisen viisaus ratkoo ongelmat rahan avulla. Näin ei ole. Minusta jo perimmäinen ratkaisu oli kysymys Raamatussa kun syötiin hedelmä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jotenkin totaalisen osuva. Jotkut suunnattoman ihanat tohtorit maapallolla luulee olevansa niin viisaita että keksii ratkaisun pikkuhiljaa kaikkiin maailman ongelmiin. Ja paskat, ongelmat ja niiden ratkaisut ovat olleet jo vuosisatoja. Syntymä ja kuolema ja mitä niiden välissä on eivät ole sattumaa vaan järjettömän hieno mekanismi, joka pitää yllä niinsanottua inhimillisyyttä. Siksi emme tarvitse maailmaan miljardöörejä, emme edes miljonäärejä. Emme öljyä, emme turhaa tavaraa, emme rahaa. Me tarvitsemme lopulta pienen tilkun MAATA, joka meidät elättää. Lopuksi sanon mielilauseeni teille haihattelijoille ” syökää paskaa” se meidät lopulta kuitenkin pitää hengissä. Vaikka vaikee tajuta.
Ilmoita asiaton viesti