Minulla on eri Palantir kuin Osmolla


Soininvaara katsoi blogissaan hiljattain kristallipalloon. Minä katsoin omaani ja kuva oli erilainen.

Kasvun rajat ovat suhteellinen asia, eivätkä ne tule vastaan ihan pian markkinataloudessa, jossa resurssin väheneminen johtaa sen hinnan nousuun ja se taas tehokkaampaan varantojen hyödyntämiseen.  Mutta, yhä tehokkaampi on vaarallista. Tehokkuus on toiselta nimeltään puuttumisintensiteettiä.  Jevonsin paradoksin takia tehokkuus ei ole vain hyvä asia, ei edes ekotehokkuus. Tämän mieltäminen ei ole helppoa. Suhteellinen säästö johtaa vain resurssien kulutuksen absoluuttiseen lisääntymiseen.  Olemme jo kajoamassa planeetan suuriin maa- ja meriekosysteemeihin intensiteetillä, jonka tulosta emme hallitse. Lähde- ja nieluresurssit ovat ylikuormitettuja, ennen muuta ilmasto.

Erityisesti vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita, mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa jolla tavoitteisiin päästään. Tarkoitan nimenomaan rakenteellista ohjelmaa. Tarvitaan rakenteellinen uudistus, kohti yhteiskuntaa joka systeemisesti  tukee alhaisempaa kulutusta ja korkeampaa elämänlaatua. Sen saavuttamiseksi on suunnattava kohti alueellisesti hajautettua mallia, jossa talous on vakaa ja aikakäsitys syklinen.  Paikallisen talouden on korostuttava. Paisuvien globaalien tavaravirtojen tieltä on käännyttävä takaisin. Asialla on lopulta oltava merkitystä kansantalouksien työnjaolle ja nykymuotoiselle, niinsanotulle vapaakaupalle.

Kaupungistuminen kiihtyy, mutta vain jos sitä kiihdytetään. Nyt kansalaiset on saatu uskomaan että kaupungistuminen on jonkinlainen luonnonvoima.  Kuitenkin urbanisaatio toteutuu maailman tasolla lähinnä teollistuvissa kehitysmaissa. Mitään syytä kehityksen jatkumiseen lännessä ei ole, eikä siitä varsinkaan ole saatavissa mitään etua sen paremmin planeetalle kuin sen ihmisille – edut tulevat vain eliitille.

Kaupungistuminen eli jättimäinen investointirumba pyörii pääkaupunkiseudulla  jo täysin omalakista vauhtiaan.  Ihmettelin Vantaan kaupunginhallituksen edunvalvontatoimikunnassa viikko sitten silmät selälläni Helsingin seudun suunnittelusta vastaavien virkamiesten visioita. Liikenneinfrahankkeet eivät kuulkaas pysähdy kehärataan ja länsimetroon. Hankkeita on jonossa 2050 saakka, jolloin ”tavoiteluku” (tätä ilmaisua käytettiin) pääkaupunkiseudun asukasmääräksi on 2 miljoonaa.

Investointimenot ovat hiuksia nostattavia. Miljardi sinne, toinen tänne.  Ministeri Virkkunen esitti joulun alla kuutoskaupunkien luottamusmiesjohdolle  - minäkin oli eksynyt joukkoon  - käsityksen, jonka mukaan kuntatalouden nettoinvestointitaso olisi 3,5 miljardia euroa vuodessa, pitkälle tulevaisuuteen. Jos kuntataloudesta on säästettävä miljardi, helpoimmin se tapahtuu investoinneista leikkaamalla.

Tämän rallin suuri häviäjä on pääkaupunkiseudun mutta myös koko maan  keskiluokka. Palveluista leikataan, jotta investointeihin olisi varaa. Vantaa leikkaa kehäradan takia ja Espoo länsimetron jatkeen takia. Espoolla riittää rahaa 550 miljoonaa metronpätkään, samaan aikaan kun kaupunki tunnetaan myös homekouluistaan. Vantaalla olemme pyörittäneet ns. talous-ja  velkaohjelmaa jo vuosia, sijoitettuamme ensin lähes 300 miljoonaa väyliin. Tämä kaikki on vasta alkua.

Sallikaa minun kertoa teille surullinen totuus. Keisarilla ei ole vaatteita ja metropolin rakentaminen on vuosituhannen vaihteen dotcom hypeen verrattava kollektiivinen hullutus.  Metropolihallinto ja Guggenheim ovat samaa sairautta, metropolismia.

Asumisen kehitykseen liittyy valtava määrä hyvää tahtoa mutta myös omille vaikutuksilleen täysin sokeaa politiikkaa. Veljet vasemmalla vaativat lisää ”kohtuuhintaista asuntotuotantoa”. Heidän mieleensä ei juolahda, että kyseessä on jättimäinen tulonsiirto julkiselta vallalta työnantajille. Jos näet matalapalkka-aloille halutaan työvoimaa kasvukeskuksissa, palkkojen olisi ilman arava-asuntoja joustettava ylöspäin.

Kun hintamekanismi poistetaan markkinataloudessa jonkin hyödykkeen kohdalta, siihen  muodostuu jono. Asuntojono on rakenteellinen ilmiö. Se ei lyhene lisärakentamisella. Se kasvaa lisärakentamisella.  Tuotanto suuntaa kysyntää. Muissa yhteyksissä kyllä ymmärretään, että trendin aiheuttamia ongelmia ei kannata lieventää trendiä vahvistavilla toimilla.   

Kaikki edellä todettu pätee myös asumisen hintaan. Korrelaatioanalyysi  1970 – luvulta saakka osoittaa, että asuntorakentamisen voimakaskaan lisäys ei alenna asumisen hintaa.  Lisäksi, kun nettomuutto pääkaupunkiseudulle tulee ulkomailta, onko asuntopula enää mielekäs käsite? Voiko pulaa eli epäsuhtaa tulijoiden määrän ja asuntojen määrän välillä ratkaista?

Kaiken kaikkiaan asuntopolitiikka on voimakkaasti kytköksissä pääkaupunkiseudun kuntien investointimenoihin. Pankit ja rakennusliikkeet hyötyvät. Eliitti saa lisää. Tavalliset ihmiset menettävät.

Robotiikka ja laajemmin digitalisaatio mullistaa yhteiskuntaa erittäin nopeasti.   Osmo noteeraa kyllä, että autojen lukumäärä lähtee robotiikan myötä laskuun. Mutta asia on laajempi  kuin vain parkkipaikkojen mitoituskysymys.

Jukka Heinosen väitöskirjan jälkeen on ollut selvää (mutta vihreiden taholla vain vaikeuksin hyväksyttyä) että ainoastaan yksityisautoilun osalta tiivis kaupunkirakenne alittaa  väljemmän esikaupunkialueen ja maaseudun hiilipäästöt. Tämän kehityksen, sekä myös biopolttoaineiden kehittymisen myötä putoaa pohja pois suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun ja aluesuunnittelun   yksioikoisimmalta totuudelta. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei olekaan enää ilmastosyistä tarpeen!

Pyrkimys tehdä ilmastopolitiikkaa tiiviin yhdyskuntarakenteen kautta onkin ollut suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun  kenties järjettömin virhe.  Hullumpi kuin purkamisvimma 1960- ja 1970 luvuilla, tuona vandalismin aikana, jota nyt häpeävät kaikki.  Jos autokannan hiilipäästöjä halutaan alentaa, eikö olisi paljon järkevämpää tehdä jotain autokannalle  sen päästöjen leikkaamiseksi – robottiautot, sähköautot, biodiesel  -  kuin  rakennuskannalle?  Eikö Suomen olisi fiksumpaa hankkiutua liikenteen teknologiassa eturiviin, kansakunnan uudelleensijoittumisen ja sen  vaatiman massiivisen rakentamisohjelman sijaan?

Markkinaehtoisen työn osalta robotiikalla ja digitalisaatiolla on myös laajat seurauksensa.  Keskustan talousmaantieteellisessä työryhmässä olemme talven mittaan ihmetelleet havaintoa, jonka mukaan kun kaikki Suomen kunnat tutkitaan viimeisen neljännesvuosisadan ajalta, työllisyys heikkenee eniten suurimmissa kunnissa.  Mutta samaa todistavat Brynjolfssonin ja McAfeen tutkimukset MIT:ssa. Investoinnit kasvavat, mutta työllisyys ei. Edelleen, Tukholman ja Helsingin aluetaloustilastot osoittavat, että noin vuodesta 2000 alkaen investoinnit ja tuotettu lisäarvo alueilla ovat kasvaneet merkittävästi  – mutta työllisyys ei ole.

Työpaikkojen absoluuttisesta määrästä ei siis tässä puhuta, vaan työllisyydestä.

Asian merkitys on aivan keskeinen, sillä markkinaehtoinen ihmisen tekemä työ vähenee merkittävästi. Siitä tulee pulaa. Kauan ETLA:n raporttia ennen asian on hyvin kansantajuisesti selostanut vaikkapa Andrew McAfee TED Talkissa.  

Osaltaan tämäkin kehitys liittyy kaupungistumiseen. Kaupunkielinkeinojen tuottavuus johtaa siihen että talous (investoinnit ja tuotettu arvonlisä) kyllä kasvavat, mutta työllisyys ei kasva. Taas - eliitti hyötyy, mutta keskiluokka kärsii.  Kun alkutuotannon ja valmistavan tuotannon työpaikat vähenevät, innovaatiotyöpaikkoja ei ole kaikille. Eivätkä kaikki niihin kykene.  Eivät, vaikka kuinka laajentaisimme korkeakoulutuksen määritelmää.

Edessämme ei siksi ole vain perustulokysymys ja sosiaaliturvan remontti. Meidän on mietittävä perusteellisesti uusiksi sekin, mistä julkinen valta oikeastaan saa verotulonsa. Korkean arvonlisän solmukohdaksi pyrkivän Suomen on aika katsoa strategiaansa kriittisesti.

Tarvitsemme suunnan muutosta kohti omien uusiutuvien luonnonvarojen jalostamista, kohti biotaloutta. Siinä arvoon nousee oikean mittakaavan politiikka – hajautetun yhteiskunnan rakenne ja malli.  Painotuksen kaupunkien, esikaupunkien ja maaseudun välillä on oltava tasapainoinen ja järkevä. Yksipuolinen kaupunkien tai yksipuolinen maaseudun korostus johtavat kumpikin keskiluokan ammattien ja sitä myöten keskiluokan itsensä tuhoon. Vain keskiluokan voimavaroilla voimme säilyttää hyvinvointivaltion, ennenpitkää ylipäänsä valtion.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Oikein hyvä kirjoitus, keskustalaiselta. Paljon asiaa. Mutta tästäkin puuttuvat ne pitkän aikajänteen strategia yhteiskunnan taloudellisen rakenteen muuttamiseksi. Tässä on nimeksi ajatusta, mutta vain laastaria todellisiin ongelmiin:

"Erityisesti vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita, mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa jolla tavoitteisiin päästään. Tarkoitan nimenomaan rakenteellista ohjelmaa. Tarvitaan rakenteellinen uudistus, kohti yhteiskuntaa joka systeemisesti tukee alhaisempaa kulutusta ja korkeampaa elämänlaatua. Sen saavuttamiseksi on suunnattava kohti alueellisesti hajautettua mallia, jossa talous on vakaa ja aikakäsitys syklinen. Paikallisen talouden on korostuttava. Paisuvien globaalien tavaravirtojen tieltä on käännyttävä takaisin. Asialla on lopulta oltava merkitystä kansantalouksien työnjaolle ja nykymuotoiselle, niinsanotulle vapaakaupalle."

Paikallisuus, hajautettu talous on OK, mutta koko yhteiskunnallisen tulonjaon perusteet on muutettava. Pieneksi esimerkiksi on ehdottomasti siirryttävä kansalliseen keskuspankkirahoitukseen.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Vastauksia tai pikemminkin keskustelun suunnan hahmottelua on seitsemän sivun verran Uusalkiolaisessa keskustelupaperissa, joka on ladattavissa www.johanneshirvaskoski.fi heti etusivulta.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Hyvä. Mutta kun esitetään aivan oikein että:

"Asian merkitys on aivan keskeinen, sillä markkinaehtoinen ihmisen tekemä työ vähenee merkittävästi. "

Niin miten yhteiskunnan talous järjestetään silloin, kun työelämä tarvitsee enää vaikkapa 30% työikäisestä väestöstä pitämään pyörät pyörimässä? Eiväthän valtion verotulot silloin voi enää perustua palkkaverotukseen?
Miten huolehditaan silloin yritystoiminnalle välttämättömiä ostovoimaisia kuluttajia? Miten perustulo kustannetaan silloin? Miten raha liikkuu, mistä se tule, minne se menee, miten silloin elintaso jakautuu ja millä keinoin?

Tällaisiin kysymyksiin täytyy olla valmiit vastaukset 20v kuluttua, joten niitä olisi kiire alkaa jo harjoitella ratkomaan.

"Korkman lienee eräs arvostetuimpia yhteiskunnallisia keskustelijoita tässä maassa. Minäkin luen jokaisen hänen kirjoituksensa tarkkaan. "

Korkman ei edes yritä vastata tällaisiin kysymyksiin. Hän katsoo vain taaksepäin. Kuka katsoo eteenpäin?

Käyttäjän hannuoskala kuva
Hannu Oskala

"Erityisesti vihreät tarvitsevat nyt uutta ajattelua. Vihreillä on monia hyviä tavoitteita, mutta ei minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa jolla tavoitteisiin päästään."

Ihan mielenkiinnosta, minkä verran olet tutustunut puolueemme ohjelmatyöhön? Väittäisin että sieltä kyllä näitä löytyy.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Periaateohjelma 2012. Hyviä asioita. Ei yhteiskunnallista ohjelmaa tai strategiaa. Sellaista kuin oikeiston yksilönvastuu ja insentiivit, vasemmiston yhteiskunnan ja solidaarisuuden korostaminen tai keskustan desentralismi sekä oikean mittaluokan ja yhteisöllisyyden korostaminen.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Johannekselta hienoja ajatuksia.

"Jukka Heinosen väitöskirjan jälkeen on ollut selvää (mutta vihreiden taholla vain vaikeuksin hyväksyttyä) että ainoastaan yksityisautoilun osalta tiivis kaupunkirakenne alittaa väljemmän esikaupunkialueen ja maaseudun hiilipäästöt. Tämän kehityksen, sekä myös biopolttoaineiden kehittymisen myötä putoaa pohja pois suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun ja aluesuunnittelun yksioikoisimmalta totuudelta. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei olekaan enää ilmastosyistä tarpeen!"

Vihreiden silmien pitäisi avautua tutkimuksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan maaseudun hiilijalanjälki oli pienempi, kuin kaupunkiasutuksen. Erityisesti betonirakentaminen lisää jälkeä, samoin ulkomaanmatkailu.

Hajautetussa järjestelmässä on ihmisellä omaehtoiselle elämälle enemmän tilaa, mikä vähentää ulkomaan matkailupaineita. Tuhlausta on rakentaa Suomi kahteen kertaan, vai mität arvoisat vihreät ?

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Niin. Tämä on vain yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi 30v vihreiden äänestämiseni on loppu.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tämä Johanneksen ajattelu on sen verran hyvää, että minä ainakin yritän aina sopivan tilaisuuden tullen kertoa tutuilleni hänestä. Vaikka hän onkin Vantaalta, niin minusta hän olisi ihan erinomainen pohjoisempienkin seutujen edustaja EU-parlamenttiin.

Ehdoton ykkönen Keskustan ehdokkaiden joukossa, vaikka siellä on monta muutakin hyvää (esimerkiksi se sinun naapurin tyttösi Elina Lappalainen). Ja nimenomaan sen takia, että hänellä on myös ajatuksellinen ja aatteellinen pohja hyvin pohdittuna ja perusteltuna. Eikä kuitenkaan sokeasti lukkoon lyötynä niin, ettei hän ota myös vastaan uusia ja vaihtoehtoisia ajattelutapoja.

Siksipä toivonkin, että Keskustasta menisi läpi monipuolinen joukko edustajia. Myös uusia tekijöitä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Jälleen kerran erinomaista pohdiskelua. Olettaisin, että tässä ja tuolla keskustelupaperissa olevista ajatuksista jotain on siirtymässä myös Keskustan EU-vaaliohjelmaan. Vaikka EU-parlamentti ja eduskunta tekevät päätöksiä erilaisista asioista, niin noiden periaatteiden pitäisi kyllä skaalautua kaikille päätöksenteon ja hallinnon tasoille.

Risto Kotti

KYLLÄ, olen samaa mieltä. Pelkästään jo inhimillinen järki sanoo, jotta jatkuva määrätön kasvu ei ole mahdollista. Ainakaan taloudessa eikä lopulta missään muussakaan inhimillisessä toiminnassa. On luotu illuusio siitä, että teknologia ja ihmisen viisaus ratkoo ongelmat rahan avulla. Näin ei ole. Minusta jo perimmäinen ratkaisu oli kysymys Raamatussa kun syötiin hedelmä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jotenkin totaalisen osuva. Jotkut suunnattoman ihanat tohtorit maapallolla luulee olevansa niin viisaita että keksii ratkaisun pikkuhiljaa kaikkiin maailman ongelmiin. Ja paskat, ongelmat ja niiden ratkaisut ovat olleet jo vuosisatoja. Syntymä ja kuolema ja mitä niiden välissä on eivät ole sattumaa vaan järjettömän hieno mekanismi, joka pitää yllä niinsanottua inhimillisyyttä. Siksi emme tarvitse maailmaan miljardöörejä, emme edes miljonäärejä. Emme öljyä, emme turhaa tavaraa, emme rahaa. Me tarvitsemme lopulta pienen tilkun MAATA, joka meidät elättää. Lopuksi sanon mielilauseeni teille haihattelijoille " syökää paskaa" se meidät lopulta kuitenkin pitää hengissä. Vaikka vaikee tajuta.

Toimituksen poiminnat