Uusalkiolaisuuden kannatus YLE:n gallupissa 36,7%

 
Keskustan lisäksi myös perussuomalaiset ilmoittavat aatepohjakseen alkiolaisen ihmisyysaatteen. Otan tämän myös perussuomalaisten osalta tosissani, ja totean alkiolaisen ajattelutavan nauttivan siis ylivoimaista – musertavan ylivoimaista – kannatusta tämän päivän Suomessa.
 

Millaisesta aatteesta on kysymys? - Santeri Alkio antoi nimensä liikkeelle, jota on kutsuttu myös fennomaanisen liikkeen agraariksi haaraksi. Alkiolaisuudessa korostuu maaseudun merkitys (myös kulttuurinen merkitys), epäilys monimutkaisia rakenteita kohtaan, pitäytyminen yksinkertaisissa perusasioissa, ihmisarvo ja ihmisen vastuu, sekä hajauttaminen ja pienten yhteisöjen korostaminen. Siis tolkku, selkeys, omavaraisuus ja sen sellaiset asiat.

 

Tämä aatepohja on aina kaikunut Keskustan poliittisen ohjelman taustalla. Muista puolueista SMP oli ainoa, joka myös suhtautui hajauttamiseen ja pienyhteisöihin jotensakin vakavasti. Sen seuraajapuolueen Perussuomalaisten linja ei ole yhtä selvä, sillä puolue saanee paljon kannatusta ns. työmiehensä oloiselta teollisuustyöväeltä. Lisäksi tietysti suuri osa puolueen kannatuksesta tulee maahanmuuttoa tärkeimpänä poliittisena kysymyksenä pitäviltä ihmisiltä.

 

Perussuomalaisten on löydettävä ymmärrettävä ja kestävä aatteellinen linja. Vähänkin pidemmällä tähtäimellä aatepohja nimittäin ratkaisee. Sosiaalisen tilauksen, taloudellisen suhdanteen, taikka poliittisen yleistilanteen vaihtuessa putoaa pelkkään populismiin ja välittömiin etuvaatimuksiin perustuvan puolueen kannatus yhtä nopeasti kuin se on noussutkin.

 
Kilpailevat aatteet sekä politiikan kentän oikealla että vasemmalla puolella korostavat globaalia, erilaistuvaa, tehostuvaa ja keskittyvää talouselämää. Talouteen keskittyvässä politiikassa tavoitellaan enemmän ja liikkuvampaa (myös ulkomaista) työvoimaa, vähemmän omistusasumista ja enemmän vuokra-asumista, enemmän asuntotuotantoa kasvukeskuksissa, sekä enemmän globaalia kilpailua. Talousorientoituneessa politiikassa tavoitellaan talouskasvua kaiken muun ohi puskevana tavoitteena, johtipa se ekologisesti hyvään tai huonoon, sekä johtipa se tuloerojen kasvuun tai ei. Keinoina ovat globaali vapaakauppa, jossa kasvu haetaan tehostamisesta ja raa’asta hinta-arbitraasista. Tämän kehityksen esimerkkejä ovat vuokratyö, epävarmuus työmarkkinoilla, tuotannon valuminen Kiinaan ts. hiilipäästöjen siirtäminen sinne, sekä viimeksi kehysriihen verouudistus. - Elinkeinoelämän ja poliittisen työväenliikkeen välillä ei siis ole merkittäviä eroja, kun puhutaan yhteiskunnan suurista linjoista. Väitän, että tällä keskeinen merkitys politiikan vaihtoehdottomuuden kokemukselle.

 

Ainoa aatelinja joka tarjoaa nykymenolle vaihtoehdon, on keskustalais – alkiolainen aate. Tähän päivään sovitettua uusalkiolaisuutta kiinnostaa, mikä on talouskasvun ja globaalin talousjärjestelmän merkitys ja niiden aiheuttama paine paikalliselle taloudelle, pysyvyydelle, juurille ja yhteisöllisyydelle. Erona vihreään liikkeeseen on juuri paikallisuuden, omavaraisuuden ja häiriösietokyvyn korostaminen, sekä ymmärrys ekotehokkuuteen pyrkivän politiikan virheellisyydestä.

 
Kun katson Perussuomalaisten asialistaa, myönnän että näen siellä tolkun, kohtuullisuuden ja omavaraisuuden vaatimuksia. Tolkku, kohtuus ja omavaraisuus eivät kuitenkaan tule ilman syvällistä aatteellista työtä. Tämä edellyttää valmiutta maksaa hintaa. Jos Perussuomalainen puolue haluaa aidosti alkiolaiselle linjalle, sen on hyväksyttävä tuo hinta.

 
Hinta on materialismista ja kaikki-mulle-heti-nyt tyyppisestä vaatimisesta luopuminen, sekä huomattavasti vakavampi suhtautuminen ihmisen ekologisiin rajoihin. Sanomattakin on selvää että aggressiivisesta suhtautumisesta muihin kulttuureihin on luovuttava, mutta toisaalta tämä on lieveilmiö, eikä mitenkään olennaista perussuomalaisudessa. Oman maan ja kansan arvostamisesta ja sen eduista huolehtimisesta ei silti tarvitse tinkiä.

 

Jos perussuomalaisessa puolueessa tapahtuu aitoa liikettä tähän suuntaan, onko sillä mitään syytä jatkaa aiemmasta emopuolueesta erillisenä poliittisena liikkeenä? Onko Vennamon ja Kekkosen välisellä riidalla jonkun mielestä merkitystä tänä päivänä? Jos perussuomalainen liike on noussut osaksi protestina Keskustan (koetulle) liberaaliudelle, eikö muutosta hajauttamisen suuntaan voisi ajaa Keskustan sisältä käsin?

 

Lopuksi: myös Keskustan piirissä tarvitaan aatteellista ryhdistäytymistä. Tarvitaan selvä, rohkea ja vahva paluu hajautettua yhteiskuntaa ja yhteisiä arvoja korostavalle linjalle. Liberaaliutta ei tarvitse kokonaan hylätä, mutta siitä ei ole aatteelliseksi perusteemaksi yksinkertaisesti siksi että - toisin kuin desentralismi -se ei sano oikeastaan mitään edessämme olevista haasteista.


Sipilää kuunnellessa tulee mieleen että paluu onkin jo alkanut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Pjotr Hadermann

Kovin kauas on Keskusta ajautunut Alkion opeista.

Ilman muiden tukirahoja ei maatalous kannata. Peltohehtaarin ostohinta pitää perustua tuottoon, eikä tukiaisiin.
Toki maata kannattaa aina ostaa, koska sen valmistus on lopetettu.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Maatalous on kulttuurin ytimessä kaikissa itseään kunnioittavissa valtioissa. Se ei ole vain yksi elinkeino, vaan sen päälle rakentuu koko kulttuuri. Jo Linkola ymmärsi tämän, vihreä liike ei.

Maatslous ei silti ole koko asian ydin. Asian ydin on ihmisyys ja se edellyttää hajatettua, pieniin yksiköihin (tehottomuuden uhallakin!) jakautunutta yhteiskuntaa. Sellaisen sijaan kehitys kulkee kohti muurahaispesäyhteiskuntaa. On ymmärrettävä keskittyvän yhdyskuntarakenteen ja keskittyvän pääomarakenteen välinen kohtalonyhteys.

Kotimainen maatalous kannattaa heti jos muualta rahdatun ruoan kaikki kustannukset huomoidaan. Myös satamat ja laivat ja telakat ja kaivokset. KAIKKI se mitä paikallinen talous ei lainkaan tarvitse.

Käyttäjän AnteroTossavainen kuva
Antero Tossavainen

Äänestäjillä ei voi olla niin lyhyt muisti, kuuin vaikkapa Kiviniemen ja Lehtomäen toilailut.

Aina kun KePu on hallituksessa, niin kauniit puheet ja lupaukset unohtuvat hyvin nopeasti.

KePu:lit pettää aina.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Oikeastaan kaikkien puolueiden toiminta näyttää tuolta, jos ei ymmärrä että vaaleissa ei ole kysymys kansanäänestyksistä. Näinhän mediakin kuvittelee. Ajatus että vaaleissa ratkaistaisiin SITOVASTI joitakin tulevien vuosien linjauksia (tukien maksaminen, eläkeiän nostaminen) on edustuksellista demokratiaa koskeva virhepäätelmä.

Eihän Nokian yhtiökokouksessakaan hallitusta valittaessa ratkaista samalla puhelinvalikoiman laajuutta,käyttöjärjestelmän valintaa tai mahdollista laajentamista tabletteihin kolmen vuoden päästä.

Todellista äänestäjän "kuluttajansuojaa" on se, että puolueet puhuvat aatteestaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Näin ei nyt ole.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Antero Tanskanen. Löytyykö Suomesta yhtään pulmuspuoluetta, kun puolueettomasti tarkkaan ajatellaan poliittista peliä? Onko esim.sinipunien hallituspolitiikka ollut erikoisemman onnistunutta ja moitteetonta jne...(Holkerin/Kataisen).

Millä puolueella on puhtaat jauhot Suomen historiassa? Kaikki ovat töpänneet jossakin. Projisointi puoluepoliittisena minänpuolustuskeinona on arvon kieltämisen ohessa tai muiden mustamaalamisessa yleistä hurskastelua.

Malkaa nähdään harvoin omassa silmässä!

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Keskustalla olisi tosiaan profiloitumisen paikka. Tarvitaan vastavoima keskittävälle politiikalle. SDP ja Kokoomus ovat vahvasti "globaalin teknokratian" puolueita. Vanhoillinen konservatiivisuus ei kuitenkaan ole minusta Keskustalle sopiva suunta. Yksilönvapauksia voi minusta puolustaa kuitenkin myös nykyisestä liberalismista poikkeavalla tavalla.

Vallan hajautus, desentralisaatio, on oikeastaan se, joka vapauden takaa ja mahdollistaa. Tuo korostus puuttuu nykyisestä (talous)liberalismista. Yhteistä linjaa ja arvopohjaa voisi löytyä myös vihreiden ja vasemmistoliiton suunnasta.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Desentralismi nimenomaan. Se on kuitenkin paljon muutakin kuin vallan hajautusta - se on pienten yhteisöjen ja niissä esiintyvien ihmissuhteiden suosimista, vieraantuneen ja teknistyneen sekä sellaisena vain taloudesta ja kuluttamisesta onnensa löytävän nykykulttuurin sijasta.

Lisäksi hajauttaminen on paikallisen suosimista, asia jonka merkityksen esimerkiksi degrowth liike mainiosti ymmärtää, mutta ei vielä ymmärrä sen yhteyttä keskustalaiseen politiikkaan. "Taloudessa, kulttuurissa ja politiikassa on siirryttävä paikalliseen päätöksentekoon mahdollisimman laajasti". - Tämä ei ole Keskustan periaateohjelmasta (vaikka sen siellä ehkä pitäisi lukea), vaan keskeisen degrowth -teoreetikon Serge Latouchen kynästä. Sivumennen sanoen, täällä Kehä III sisällä on paljon kannatusta degrowth:lle ja yleensäkin talous edellä menevän politiikan kritiikille. Alkiolaisuutta!

Lisäksi jo lähitulevaisuudessa hajauttaminen korostuu ennenkaikkea siksi että se on riskienhallinnan aate.

Vihreät korostavat ekotehokkuutta ja keskittämistä. Vasemmisto taas on työn tuloksen oikeudenmukaisessa jakamisessa niin kiinni, että ei ehdi huomaamaan työn korvautumista digitalisaatiolla.

Toki uusia korostuksia voi näissäkin liikkeissä nousta, tänä murrosaikana jos koska.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Johannes Hirvaskoski. Aikaisempaa kirjoittelua ja uutta vettä myllyyn:

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135328-...

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Valitettavasti kunniakas alkiolainen liike ajautui kauas harhapoluille pariksi vuosikymmeneksi. Sipilällä on kova työ palauttaa se takaisin. Toivotaan onnea ja menestystä. Hyvä mies kuitenkin!

Toimituksen poiminnat